|
Miksi
palestiinalaiset elävät yhä pakolaisleireissä?
Alex Safian
14.8.2005
Miksi
Gazan palestiinalaiset elävät yhä pakolaisleireissä? Ovatko
israelilaiset pakottaneet palestiinalaiset pysymään likaisissa
ylikansoitetuissa leireissä?
Palestiinalaiset
elävät yhä pakolaisleireissä jopa Palestiinan itsehallinnon alueella
siksi, että PLO vastustaa pakolaisten asuttamista. PLO:n iskulauseen
mukaisesti: ”Palestiinan pakolainen ei milloinkaan muuta leiristä muuten
kuin palatakseen kotiin (so. Israeliin).”
Kun PLO on
tehnyt kaikkensa pitääkseen pakolaiset leireissä, Israel on tehnyt
kaikkensa siirtääkseen palestiinalaiset leireistä uusiin koteihin.
Israel jopa aloitti valtion voimakkaasti tukeman ”rakenna oma kotisi”
-asutusohjelman pakolaisille. Ohjelman alkuvaihetta kuvattiin
seuraavasti:
Yhdeksän
uutta asutuskaavaa on rakennettu tähän mennessä. Ne tarjoavat asunnon
noin 10 000 perheelle, jotka ovat valinneet poismuuton leiristä.
Jokaiselle perheelle annettiin pala maata, jossa on täysi
infrastruktuuri. Uudet asuinalueet rakennettiin valtion maalle
kunta-alueille lähelle leirejä, ja jokaisessa oli sähkönjakeluverkosto,
vesi- ja viemäriverkostot,… tieverkostot, päällystetyt jalkakäytävät ja
huollettu ympäristö. Jokaiseen lähiöön rakennettiin julkisia rakennuksia
kuten moderneja koulurakennuksia, terveyskeskuksia ja kauppakeskuksia,
ja maata osoitettiin moskeijoita varten.
…Niin pian kuin
pakolainen on saanut talonsa rakennettua, hän saa myös tontin
omistukseensa, ja aikanaan hänen omistusoikeutensa kirjataan
maarekisteriin. (Judea,
Samaria and the Gaza District, 1967-1987; Israel, Ministry of Defense,
1987)
Tyhjiksi jääneet
asunnot pakolaisleireillä purettiin siinä tarkoituksessa, että
saataisiin tarpeeksi vapaata tilaa itse pakolaisleirien muuttamiseksi
vähitellen uusiksi asuma-alueiksi pakolaisille.
Ei ole yllätys,
että PLO vastusti kiivaasti tätä ohjelmaa. Loppujen lopuksi entisellä
pakolaisella, joka asuisi kauniissa kodissa uudella asuinalueella, olisi
syytä kannattaa rauhaa ja vastustaa väkivaltaisuuksia, mikä oli vastoin
PLO:n strategiaa.
Yllättävää on
se, että myös YK vastusti ohjelmaa ja hyväksyi jyrkkiä päätöslauselmia,
jossa vaadittiin, että Israelin pitäisi siirtää palestiinalaiset uusista
kodeistaan takaisin likaisiin leireihin. Esimerkiksi YK:n yleiskokouksen
päätöslauselma 31/15 (23.11.1976) (UN General Assembly
Resolution 31/15)
vaatii
jälleen Israelia
a)
ottamaan tehokkaita
askelia välittömästi palauttaakseen kyseessä olevat pakolaiset
leireihin, josta heidät oli siirretty Gazan kaistalla, ja tarjotakseen
riittävästi suojia heidän majoituksekseen;
b)
luopumaan jatkossa
pakolaisten siirroista ja heidän majoitustilojensa tuhoamisesta.
Samoin YK:n
yleiskokouksen päätöslauselma 34/52 (23.11.1979) (UNGA Resolution
34/52) julisti:
Toimenpiteet,
joilla pyritään asuttamaan Gazan kaistan pakolaiset muualle kuin niihin
koteihinsa ja tiloille, joilta he joutuivat pakolaisiksi, rikkoo heidän
luovuttamatonta palaamisoikeuttaan vastaan;
1. Vaatii
jälleen kerran Israelia luopumaan Gazan kaistan pakolaisten
siirtämisestä leireiltä ja uudelleen asuttamisesta sekä heidän majojensa
tuhoamisesta;
Ehkä tämän YK:n
antaman tuen seurauksena PLO alkoi uhata tappamisella jokaista
pakolaista, joka muuttaisi pois leiristä. Muutaman toteutetun tappamisen
jälkeen ”Rakenna oma kotisi” –ohjelma sammui, ja siinä on perimmäinen
syy, miksi suurin osa Gazan pakolaisista asuu edelleen leireissä.
Kuinka YK
määrittelee, kuka on palestiinalaispakolainen? Ovatko YK:n tilastot
pakolaisten määrästä luotettavia?
YK:n tilastot
ovat surullisen kuuluisia epätarkkuudestaan, johtuen ensiksikin siitä,
että se määrittelee palestiinalaispakolaisen erikoisella tavalla.
UNRWA:n verkkosivujen mukaan (UNRWA website):
UNRWA:n
toiminnallisen määritelmän mukaan palestiinalaispakolaisia ovat
henkilöt, joiden tavallinen asuinpaikka oli Palestiina kesäkuun 1946 ja
toukokuun 1948 välillä ja jotka menettivät kotinsa ja elinkeinonsa
vuoden 1948 Israelin ja arabien välisen konfliktin seurauksena. UNRWA:n
palvelut ovat kaikkien niiden käytettävissä, jotka elävät sen
toiminta-alueella ja täyttävät tämän määritelmän, jotka ovat
rekisteröityneet UNRWA:ssa ja jotka tarvitsevat apua. UNRWA:n
pakolaismääritelmä kattaa myös vuonna 1948 pakolaisiksi joutuneiden
jälkeläiset. Palestiinalaispakolaisten määrä on myöhemmin lisääntynyt
914 000:sta vuonna 1950 yli 4 miljoonaan vuonna 2002 ja jatkaa kasvuaan
luonnollisen väestönkasvun seurauksena.
Pakolaisten
jälkeläisten pitämisestä pakolaisina seuraa vakavia ongelmia.
Todellakin, tämän määritelmän mukaan yli 500 000 arabimaista vuoden 1948
jälkeen tullutta juutalaispakolaista ovat edelleen pakolaisia huolimatta
siitä, että he ovat saaneet Israelin kansalaisuuden kuten ovat myös
heidän jälkeläisensä (palestiinalaispakolaisiksihan määritellään myös
kaikki ne palestiinalaiset ja heidän jälkeläisensä, jotka ovat saaneet
Jordanian kansalaisuuden). Siitä seuraa, että Israelissa elää vähintään
3 miljoonaa juutalaispakolaista arabimaista.
Tämän lisäksi
YK:n määritelmä on ristiriidassa kansainvälisen lain kanssa, jonka
mukaan pakolaisten jälkeläisiä ei pidetä pakolaisina. Vuoden 1951
pakolaissopimuksen (Convention Relating to the Status of Refugees)
mukaan pakolainen on henkilö, joka perustellusta pelosta joutua
vainotuksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai johonkin
sosiaaliseen tai poliittiseen ryhmään kuulumisensa takia on poissa oman
kansansa maasta ja ei voi tai ei perustellun pelon tähden halua käyttää
tuon maan suojaa; tai henkilö, jolla ei ole kansallisuutta ja joka on
joutunut pois maasta, jossa on tottunut asumaan aiemmin, ja ei voi tai
ei halua tällaisen pelon tähden palata sinne.
Tämä määritelmä
sulkee pois pakolaisen jälkeläisen pitämisen pakolaisena. YK kiersi
tämän ongelman kehittämällä porsaanreiän – tavanomaiset
pakolaissopimukset eivät koske niitä henkilöitä, jotka saavat avustusta
UNRWA:lta (joka on YK:n avustuselin palestiinalaispakolaisia varten).
Ovatko
YK:n tilastot palestiinalaispakolaisten määrästä tarkkoja?
Eivät, kuten YK
itse on myöntänyt. Esimerkiksi UNRWA:n raportti ajalta
1.7.1997-30.6.1998 (Report of the Commissioner-General of the United
Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East
– 1 July 1997 - 30 June 1998) myöntää, että UNRWA:n rekisteröintiluvut
perustuvat pakolaisten vapaaehtoisesti antamiin tietoihin, joiden
pääasiallinen tarkoitus on olla perusteena pääsylle osalliseksi UNRWA:n
palveluista, eikä niitä siksi voi pitää luotettavina tilastollisina tai
demografisina tietoina; pakolaisten määrä tällä hetkellä UNRWA:n
toimialueella on lähes varmasti vähemmän kuin rekisteröity määrä.
Koska
pakolaisluvut perustuvat vapaaehtoisesti tarjottuun tietoon, jonka
tarkoitus on päästä osalliseksi palveluista kuten rahallisesta avusta ja
ruoka-annoksista, on ilmeinen houkutus väittää valheellisesti olevansa
pakolainen saadakseen palveluja, joihin muuten ei olisi oikeutettu. On
myös houkutus olla ilmoittamatta pakolaiseksi luokiteltujen henkilöiden
kuolemasta, koska kuolleiden pakolaisavustus lakkautettaisiin.
Seuraukset ovat ennustettavissa: UNRWA:n logolla varustettuja riisi- ja
jauhosäkkejä on joka päivä myynnissä arabien toreilla esimerkiksi
Gazassa ja Jerusalemissa.
Elääkö
suurin osa Gazan pakolaisista pakolaisleireissä?
Lyhyesti: ei.
Gazan kaistan 1 275 000 asukkaasta YK:n mukaan 961 645 on pakolaisia.
Näistä vain 475 111 elää pakolaisleireissä (Luku on UNRWA:n tilastosta
31.3.2005, Table 1.0, Table 2.1.)
Onko Gaza
kaikkein tiheimmin asuttu alue maailmassa?
Jälleen
vastaus on ei: monet alueet maailmassa – toiset rikkaita, toiset
epätoivoisen köyhiä – ovat tiheämmin asuttuja kuin Gaza. Muutamia
esimerkkejä: Gazan asukastiheys on 8666 henkilöä neliökilometrillä.
Vastaava luku on Gibraltarilla 11 990, Singaporessa 17 751, Hong
Kongissa 17 833, Monacossa 41 608, Macaussa 71 466, Kairossa 82 893,
Manilassa 113 810 ja Kalkutassa 108 005.
(Statistical Abstract of
the United States, 2004-2005, Tables 18 and 1321; Demographia—Population
Density: Selected International Urban Areas and Components)
|