Kirjeitä

Seuraavassa on muutamia kopioita kirjeistä, joita Take-a-penin jäsenet ovat lähettäneet.
 
Kirje 5
Vastaanottaja: Suomen Kuvalehti
Aihe: Tiekartta
Päivämäärä: 11. syyskuuta 2003


Jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä (SK 35/03) oli artikkeli, jossa sanottiin Hamasin johtajaa Ismail Abu Shanabia maltilliseksi. Ihmettelenpä, millainen on maltillinen terroristi. Hamas on aivan avoimesti julistanut, että sen tavoitteena on tuhota Israel. Tiekartankaan mukaan terroristijärjestöjen
kanssa ei pidä tehdä tulitaukoa, vaan ne pitää tuhota. Siinä yksi ehto, jota ei ole vielä täytetty. Toinen ehto: pääministerillä pitäisi olla valtaa. Suurin osa turvallisuusjoukoista on kuitenkin vielä Arafatin hallinnassa. Vaatimus tiekartan toteuttamisesta on epäoikeudenmukainen niin kauan kuin sen edellytykset eivät ole olemassa.

Mitä tulee turvallisuuskoneiston tuhoamiseen, se on tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että "aseellisten ääriainesten" kitkemisen sijasta "turvattomuuskoneisto" on itsekin osallistunut terrorismiin. Fatah (selkeästi terroristijärjestö) on osa Arafatin omia joukkoja. Jos Arafatilla ei todellakaan ole käskyvaltaa edes omiin joukkoihinsa, hänen ei pitäisi olla vallassa.

Israel on saanut kestää terrori-iskuja koko ns. tulitauonkin ajan, joka puolestaan johtui vain siitä, että terroristeille alkoi tulla vähän liian tukalat paikat. Kun Israel nyt on saamassa sen tuhoa vannovia terroristijärjestöjä ahtaalle, nytkö sen pitäisi lopettaa? Jos sanotte terrorismia vastaan taistelemista - joka muuten on paljon lievempää kuin Amerikan käytös - rauhanhankkeen romuttamiseksi, teillä on aika kummallinen käsitys rauhasta.

M.V.
 
Kirje 4
Vastaanottaja: Turun Sanomat
Aihe: Syy Tiekartan romuttumiseen
Päivämäärä: 5.9.2003


Turun Sanomissa on viime päivinä arvosteltu Israelia Tiekartta-rauhansuunnitelman romuttumisesta niin Arafatin kuin Abbasinkin suulla. Hamasin ja Islamilaisen Jihadin julistama tulitauko päättyi kuulemma sen takia, ettei Israel lopettanut terrorisminvastaista taisteluaan - vaikka armeija vetäytyikin useista kaupungeista ja palestiinalaisvankeja vapautettiin sadoittain. Arafat ja Abbas eivät vaivaudu kertomaan, että Tiekartta edellyttää palestiinalaisilla olevan vaikutusvaltaisen pääministerin, joka ei ole Arafatin talutusnuorassa, ja tulitauon sijasta terroristijärjestöt tulisi purkaa, terroristit vangita ja laittomat aseet kerätä.

Abbas on myöntänyt, että hänen on saatava toimilleen Arafatin hyväksyntä. Nyt hän kiistelee Arafatin kanssa turvallisuusjoukkojen hallinnasta ja samaan hengenvetoon kuitenkin väittää Israelin olevan syypää siihen, etteivät turvallisuusjoukot kykene toimimaan! Ei hän tosin peittele sitäkään tosiasiaa, ettei hänellä ole pienintäkään aikomusta taistella ääriaineksia vastaan; sehän hänen mukaansa johtaisi sisällissotaan. Palestiinalaisjohtajat viittaavat mielellään Muhammedin vuonna 628 tekemään kymmenen vuoden tulitaukoon, jonka hän rikkoi kaksi vuotta myöhemmin, koska hänen armeijansa oli vahvistunut tarpeeksi hyökkäystä varten. Tällainen "hudna" sopii heille paremmin kuin aito väkivaltaisuuksien lopettaminen. On surkuhupaisaa, että Abbas omien sanojensa mukaan ei voi eikä edes halua taistella terrorismia vastaan ja samalla valittaa sitä, että Israel hoitaa likaisen työn hänen puolestaan.

A.V.
 
Kirje 3
Vastaanottaja: Olli Kemppainen, Meiju Malmberg
Aihe: Aktivisti-sanasta STT:n uutisissa
Päivämäärä: 19. marraskuuta 2002

Arvoisa STT-toimitus,

En ole erityisen tyytyväinen saamiini selityksiin aktivisti-sanan käytöstä ja terroristi-sanan käyttökiellosta. Jos asioista ei haluta puhua niiden oikeilla nimillä, niin nähtävästi STT ei jatkossa voi esittämiinsä perusteisiin vedoten käyttää kenestäkään sanaa terroristi, mikä kuulostaa kovin omituiselta linjanvedolta sekin. Eikö muka ole olemassa mitään välimuotoa aktivistien ja terroristien välillä? Olen ainakin joskus nähnyt käytettävän sellaisia termejä kuin militantit, fundamentalistit ja ääriainekset, jotka varmasti kuvaavat toistuvien murhatöiden suorittajia paljon osuvammin kuin sana aktivisti.

Nykyisellä käytännöllä pilataan mm. suomalaisten rauhan- ja eläinaktivistien maine. Lännen aktivistit sentään rajoittavat toimensa pelkästään mellakointiin ja erilaisiin kiusantekoihin, mutta eivät pyri tappamaan siviilejä. "Toimittajan tehtävänä ei ole leimata, vaan yrittää kertoa maailman tapahtumista puolueettoman tarkkailijan tavoin".

Tämä lainaus Meiju Malmbergin vastineesta on juuri se suhtautumistapa, jota aina pitää vaatia objektiivisiksi itseään kutsuvilta tiedotusvälineiltä. Mutta valitettavasti käytäntö on ollut hämmästyttävän usein toisenlainen erityisesti Lähi-Idän tapahtumia uutisoitaessa. En ymmärrä, miksi esim. Suomessa on niin vaikeaa ottaa Lähi-Idän asioihin yhtä neutraali asennoitumisote kuin mm. Intian ja Pakistanin välisen Kashmirin konfliktin uutisoinnissa on käytännössä toteutunut. Siinäkin vastakkainasettelussa on jo kauan ollut syitä sysissä ja sepissä. Silti uutiset eivät nähdäkseni ole pyrkineet leimaamaan kumpaakaan osapuolta yksin syylliseksi.

Meillä sen sijaan ensisijainen huoli tuntuu yhä olevan, ettei uutisointi missään nimessä ainakaan saa myötäillä Israelin näkemyksiä, olivat todelliset tapahtumat mitä vaan. Ennen vanhaan oltiin rähmällään itään päin, nyt kolmanteen maailmaan. Meillä siis tunnutaan oletusarvoisesti löytämään malka etusijassa omasta silmästä ja mieluiten vaietaan hätävarjelun liioittelun hengessä ei-länsimaisen osapuolen negatiivisista puolista. Rasismin leimaa pelätään ja samalla tingitään objektiivisen tiedonvälityksen periaatteista, ettei kolmas maailma suutu ja ala mekastamaan.

Tämä vääristynyt uutisointikäytäntö tuli ilmi mm. ns. Jeningradin ja Kristuksen syntymäkirkon piirityksen yhteydessä. Ensiksimainitussa toitotettiin kovalla kiireellä  palestiinalaisten näkemyksiä myötäillen kansan-/joukkomurhasta ja lopputulos kuitenkin lopulta oli se, ettei mistään tämmöisestä ollut likimainkaan kyse ja kaiken lisäksi palestiinalaiset "aktivistit" saivat YK:lta moitteita siitä, että tarkoituksella pyrkivät saamaan taistelut käyntiin siviilien keskellä ns. ihmiskilpitaktiikkaa käyttäen.

Samoin Jeesuksen syntymäkirkon tapahtumat leimattiin julkisen tiedonvälityksen toimesta heti alusta alkaen sellaiseksi, että kauhistuneet, tavalliset ihmiset olivat menneet kirkkoon suojaan Israelin verenhimoisilta sotilailta. Samoin yritettiin lietsoa lisää Israelin vastaista henkeä väittämällä, että juutalaiset loukkaavat kristittyjenkin uskonnonvapautta ja pyhiä paikkoja. Tämäkin episodi paljastui lopulta panttivankidraamaksi, jossa aloite oli noin parilla sadalla aseistautuneella palestiinalais"aktivistilla", jotka pitivät pappeja ja muita kristittyjä panttivankeinaan. Asian oikea laita kuultiin lopulta juuri näiltä panttivangeilta itseltään, mutta sitähän ei uutistoimistot kovinkaan innokkaasti enää maailmalle kertoneet.

STT:tä ja muitakin tiedotuskanavia kehoittaisin olemaan erityisen aktiivinen silloin, kun on ensin lähdetty torvet soiden sotaan ja oltukin hätäpäissä tehdyissä uutisissa väärässä. Tapahtumien todellinen puoli on tuotava julki eikä vain hissutellen vaiettava asioiden uudesta käänteestä. Ihmiset muistavat yleensä vain ne suuret otsikot, joten jos on alussa tiedotettu virheellisesti tai vajavaisesti, on ehdottomasti kerrottava paljastuneet tosiasiat vähintään yhtä suurella painotuksella.

Tähän loppuun vielä muutama fakta HAMAS-järjestöstä, jota STT näköjään pitää kovinkin yhteiskuntakelpoisena kansalaisjärjestönä. Eihän natsi-Saksan rikkomuksetkaan muutu sen salonkikelpoisemmiksi, vaikka maassa oli hyvin organisoitu koulutussysteemi ja kirkkokin seisoi osaltaan vallanpitäjien rinnalla.

- HAMAS haluaa perustaa islamilaisen valtion, joka kans.välisistä sopimuksista piittaamatta kattaisi myös nykyisen Israelin. Kyseessä on fundamentalistinen "miekkalähetys", ikään kuin ristiretket keskiajalla. Juutalaiset halutaan ajaa väkivalloin mereen, kuten PLO:kin peruskirjassaan julisti aina 1998 asti.
- Hamas on murhannut ja lynkannut kymmenittäin palestiinalaisiakin ajaessaan islamilaista elämänkatsomusta alueella ja on ollut tästä syystä konfliktissa toisinaan jopa itse PLO:n kanssa. Väkivalta on siis keskeinen osa Hamasin toimintaa.
- Hamas tekee suunnitelmallisesti iskuja nimenomaan siviilikohteisiin myös Israelissa eikä pelkästään miehitetyillä alueilla Länsirannassa ja Gazassa.

Terveisin

V.K.
 
 
Kirje 2
 
Vastaanottaja: Hautala, Iivari, Kauppi, Korhola, Matikainen-Kallström, Paasilinna, Pesälä, Pohjamo, Seppänen, Suominen, Thors, Vatanen, Virrankoski, Wuori
 
Aihe: EU-tuki palestiinalaisille
 
Päivämäärä: 27. syyskuuta 2002
 
Arvoisa euroedustaja,

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että osa EU:n tuesta palestiinalaishallinnolle menee korruptioon ja jopa terrorismiin.
Olemme tästä hyvin huolissamme, sillä haluamme, että rahojamme käytetään vain humanitääriseen apuun, ei tappamiseen. Siksi kehotamme Teitä tukemaan Zimerayn, Schröderin, Ries'n, De Clercqin ja Dupuisin ehdotusta, että asiaa tutkimaan perustettaisiin selvitysryhmä.

Kunnioittavasti,

A.V.
 
Kirje 1
 
T.H. kysyy (28.9.2002), "Tuliko kellään mieleen, mikä ja millainen helvetti tämä kuusi viikkoa on ollut palestiinalaisille?" Aiheellinen kysymys, paitsi että palestiinalaisten kärsimykset eivät rajoitu näihin kuuteen viikkoon eivätkä johdu yksistään Israelin sotatoimista (vaikka varmasti niistäkin).
 
Arafatin Fatah-terroristijärjestöön kytköksissä oleva Al Aksan Marttyyrien Prikaati on uhannut tappaa Arafatin valta-asemaa uhkaavat palestiinalaiset. Äskettäin entisen parlamenttiasioista vastaavan ministerin Nabil Amrin kotia tulitettiinkin, hän kun oli julkisesti kehdannut arvostella Arafatia Camp Davidin rauhanneuvottelujen epäonnistumisesta. Kun Israelin joukot piirittivät Arafatin Mukata-rakennuskompleksin, jossa tiedustelupäällikkö Tawfik Tirawi piileskelee, Israeliin paennut palestiinalaismies totesi, "Minulla ei ole minkäänlaisia sympatioita Tirawia ja hänen miehiään kohtaan ja toivonkin, että Israel vangitsee hänet."
Tirawin miehet olivat pidättäneet hänet epäiltynä yhteistyöstä Israelin kanssa ja vaikka hän kielsi syytökset, hän pääsi vapaaksi vasta, kun hänen perheensä oli maksanut $10.000. Puolentoista vuoden vankeuden aikana häntä oli kidutettu. Monet muut ovat päässeet hengestään: lukuisia "kätyreiksi" epäiltyjä on teloitettu niin palestiinalaishallinnon kuin terroristijärjestöjenkin toimesta - jopa länsimaisten toimittajien läsnäollessa. Palestiinalaisparlamentin puheenjohtajan Ahmed Qurein avustaja pidätettiin äskettäin hänen uhkailtuaan Jerusalem Postin toimittajaa Khaled Abu Toamehia. Abu Toamehin mukaan toimittajien uhkailu ei ole mitenkään harvinaista. Hän ja muut arabitoimittajat, jotka kieltäytyvät toimimasta palestiinalaishallinnon propagandan välineinä, tekevät työtään henkensä uhalla. Kristittyjen sortaminen on myös jatkunut jo muutaman vuoden. Monet palestiinalaiskristityt ovat paenneet maasta, muutamat ovat maksaneet hengellään siitä, etteivät lähteneet ajoissa.

Asiaa ei ollenkaan paranna se, että EU syytää "humanitaarista apua" palestiinalaishallinnolle välittämättä siitä, että suuri osa rahoista meneekin korruptioon ja jopa terrorismiin. Eihän kehitysapua muulloinkaan anneta hallituksille, miksi PA:n kohdalla toimitaan toisin?

A.V.
 
 

© www.take-a-pen.org